Noniin, tänään lähdetään jatkamaan matkaa pois Sydneystä.
Määränpää ei ole vielä aivan selvillä, mutta eiköhän me nyt ainakin pohjoista kohti suunnata. Viimeiset päivät ovat hujahtaneet nopeasti lähtöä ootellessa. Tänään saatiin itsemme ylös kukonlaulun aikaan ja lähdettiin katsomaan meidän osalta viimeistä (ja ensimmäistä) Bondin auringonnousua. Kello oli ehkä 6.30, kun käppäiltiin rantsussa ja jo siellä ahkerimmat treenaajat juoksi, veti kuntopiiriä ja kahvakuulaa sekä ui.
Aamun rentouttavan kävelylenkin jälkeen vuorossa oli pakkaaminen, mikä sitten aiheuttikin harmaita hiuksia. Hitto että voi tavarat lisääntyä aivan itsestään. Vetoketjuja sai repiä kiinni sormet verillä, vaikka ei mukamas olla ostettu mitään. Rinkan painosta päätellen ollaan hamstrattu vähintään kiviä ja hiekkaa rannalta. Tämän seurauksena joudutaan turvautumaan bussikyytiin päästäksemme juna-asemalle. Hieman korpeaa, sillä se maksaa rahaa. Sen verran on kuitenkin itsesuojeluvaistoa, ettei lähdetä tuonne 30 asteen helteeseen patikoimaan noiden täyspakkausta muistuttavien rinkkojen kanssa.
Eilen käytiin ostamassa paikallisesta Gigantista USB -tvtikku ja antenni, joiden avulla voidaan toivottavasti katsoa telkkua kannettavalta meidän uudessa lukaalissa. Tänään pitäisi myös etsiä joku Ikeaa muistuttava ostoshelvetti, josta saadaan hankittua ensi yöksi tyynyjä ja lakanoita ja ehkä jotain muutakin "tosi tarpeellista" rojua.
Toivottavasti autoa ei ole varastettu!
Terkuin Elina ja Ola
Määränpää ei ole vielä aivan selvillä, mutta eiköhän me nyt ainakin pohjoista kohti suunnata. Viimeiset päivät ovat hujahtaneet nopeasti lähtöä ootellessa. Tänään saatiin itsemme ylös kukonlaulun aikaan ja lähdettiin katsomaan meidän osalta viimeistä (ja ensimmäistä) Bondin auringonnousua. Kello oli ehkä 6.30, kun käppäiltiin rantsussa ja jo siellä ahkerimmat treenaajat juoksi, veti kuntopiiriä ja kahvakuulaa sekä ui.
Aamun rentouttavan kävelylenkin jälkeen vuorossa oli pakkaaminen, mikä sitten aiheuttikin harmaita hiuksia. Hitto että voi tavarat lisääntyä aivan itsestään. Vetoketjuja sai repiä kiinni sormet verillä, vaikka ei mukamas olla ostettu mitään. Rinkan painosta päätellen ollaan hamstrattu vähintään kiviä ja hiekkaa rannalta. Tämän seurauksena joudutaan turvautumaan bussikyytiin päästäksemme juna-asemalle. Hieman korpeaa, sillä se maksaa rahaa. Sen verran on kuitenkin itsesuojeluvaistoa, ettei lähdetä tuonne 30 asteen helteeseen patikoimaan noiden täyspakkausta muistuttavien rinkkojen kanssa.
Eilen käytiin ostamassa paikallisesta Gigantista USB -tvtikku ja antenni, joiden avulla voidaan toivottavasti katsoa telkkua kannettavalta meidän uudessa lukaalissa. Tänään pitäisi myös etsiä joku Ikeaa muistuttava ostoshelvetti, josta saadaan hankittua ensi yöksi tyynyjä ja lakanoita ja ehkä jotain muutakin "tosi tarpeellista" rojua.
Toivottavasti autoa ei ole varastettu!
Terkuin Elina ja Ola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Voit kommentoida myös anonyyminä!