11 päivää ja 117 tuntia

Ton verran on suunnilleen töitä takana ja vielä olis kolme (tai vaihtoehtoisesti 5, jos pomo haluaa, että teen kierron samaan vaiheeseen kun Olli) päivää edessä. Alkaa olla jo mehut aika lailla poissa.

Joka aamu ylös ennen auringon nousua...

Alun shokin jälkeen työt on alkaneet sujua paremmin ja tietty rutiini hommaan on jo löytynyt. En myöskään saa enää niin paljon paskaa niskaan kuin alussa. Ja kyllä sitä paskaa alussa riittikin. Mikään ei ollut hyvä mitä tein.

Ola sai olla alussa aivan rauhassa. Ehkä joku joskus huomautti sille jostain, mutta ei lähellekään sitä kaliiperia, minkälaista ryöpytystä itse sain. Pari päivää sitten aloitti myös yksi uusi likka, joka sekin saa duunata ihan rauhakseen. Satuin ilmeisesti aloittamaan todella huonoon aikaan kun jouduin erään henkilön silmätikuksi.

Kovassa paineessa syntyy timantteja
(niin kuin tämä täydellisesti pedattu sänky)

Päivistä jotkut on menneet paremmin ja jotkut huonommin. Tänään oli taas huono päivä. Niin oli eilenkin. Liikaa töitä ja liian vähän aikaa. Puoli tuntia tehtiin yli ja kun kysyttiin mahdollisesta aikaisemmin lähtemisestä jonain hiljaisena päivänä, saatiin vastaukseksi, että mitäs ootte niin hitaita, oma vika. Jes.

Pari viime päivää oon ollu melkosen poikki. Lounaan jälkeen on saanu ihan tosissaan taistella, että tahti pysyy. Nukkumaan oon menny edelleenki kasin aikaan ja useimmiten sammunut heti kun saunalyhty. Sormet on täynnä haavoja ja käsien iho aivan sairaan kuiva ja kirvelevä. Jalkkojen mustelmat alkaa sentään olla jo parantunu.

Ei enää juuri mitään.

Ola on viihtyny ihan hyvin keittiössä. Kivempaa hommaa se kun tää siivoominen. Meidän yhteinen aika tosin rajoittuu johonkin puoleen tuntiin per päivä, joten en mä oikeastaan tiedä mitä sille kuuluu.

Jotain hyvää: ruoka on edelleen taivaallista. Tässä parin viime päivän menua ja kuvaa sapuskoista:

OM NOM NOM

NAMMMMMMM

Salaattipöytä

Jälkiruokaa

Aamupalaa

Lisää aamupalaa

ja vielä aamupalaa

Hyvistä ruoista huolimatta painoa on lähteny varmaan pari kiloa, kun ei pysy housut ylhäällä millään, eikä mulla ole vyötä. Se meneekin ostoslistalle ensimmäisellä taukoviikolla. Ja ehkä uudet kengät myös, sillä oon nyt kahdesti viikon aikana liimannut pohjan takaisin mun lenkkareihin.
 
Töiden jälkeen ei puhettakaan, että jaksais omaa huonetta siivota. Suutarin lapsella ei ole kenkiä ja sitä rataa...

Kukahan meillä siivois, kun töiden jälkeen ei jaksa muuta ku nostaa jalat ylös?

Mitähän vielä.. Taukoviikon tekemisistä ei oikein vielä tiedetä. Ajateltiin jossain vaiheessa mennä käymään Carnarvon Gorgessa. Se on eroosion muodostama 30 kilometriä pitkä ja parhaimmillaan 600 metriä syvä rotko. Ilmeisesti vähän kuin Aussien Grand Ganyon. Maisemat ovat kuuleman mukaan upeat ja myös eläimistö runsas. Vielä on vähän auki mennäänkö tuonne ekalla vai tokalla taukoviikolla. Riippuu pitkälti siitä, kuin kuolleita ollaan muutaman päivän päästä, sillä tuolla olisi taas tallailtavaa ihan riittämiin.

Google tarjoaa Carnarvon Gorgesta muun muassa tämmöistä kuvaa

Töitä yritetään nyt tämän hetken fiiliksen mukaan jaksaa tehdä kolme kiertoa, eli 6 viikkoa (plus 2 taukkoviikkoa). Saa nähdä kuin käy.

Ei enää ajatus oikein kulje, joten ilmeisesti aika mennä taas nukkumaan. Johan ne työt kolme tuntia sitten loppu...

Terkuin Elina