Moi kaikki!
Viime päivinä ollaan ajeltu paljon. Niin paljon, että toivottavasti kohta löytyy joku kiva leirintäpaikka, missä voisi olla paikallaan muutaman päivän. Suuresta kilometrimäärästä huolimatta ei olla edetty kuin noin 170 kilometriä Brisbanesta pohjoiseen, sillä ollaan ajeltu lähinnä edestakaisin kaikista ääliömäisistä syistä johtuen (lue: joka puolella h*lvetisti turisteja, damn you holiday season).
Keskiviikkona käytiin pyörimässä kansallispuistossa ja törmättiin siellä kahteen uuteen käärmeeseen. Molemmat oli pienempiä kuin edellisen kohtaamisen herra Python, mutta ilmeisesti ainakin toinen, red-bellied black snake, on jokseenkin myrkyllinen. Kukaan meistä ei kuitenkaan onnistunut tulemaan purruksi. Aika tarkkaan sai tosin jalkoihin katsella.
Käärmepuistoilun jälkeen ajeltiin Maroochydoren kautta Mooloolabaan, josta löytyy paljon kauniita rantoja. Lomakausi kuitenkin muistutti taas olemassa olostaan ja paikka oli aivan täynnä. Jätettiin Mari sen hostellille ja suunnattiin yhden rannan läheisyyteen nukkumaan. Paikan piti olla ok nukkumiseen, eikä siellä ollut mitään kieltokylttejä. Kuitenkin kasilta aamulla joku tyyppi koputti Panamiñon ikkunaan ja sanoi, että paras olisi alkaa herätä tai tulee sakot. No noustavahan se oli. Oltiin ajateltu olla tuolla vielä yö tai pari, jotta Mooloolabaa olisi ehtinyt katsella enemmän, mutta eipä sitten.
Torstaina pyörittiin sen verran kylällä, että kierrettiin kaikki salvot, vinniessit, lifeline shopit ja muutamat muut kirpparit, mitä Mooloolabasta löytyi. Se on oikein kirpparikävijän taivas! Niitä oli saman kadun varrella jonossa vaikka kuinka monta (aiemmasta postauksesta voit lukea hiukan kuvausta Australian kirpparielämästä.) Kierroksen jälkeen oltiin jo melko puhki, mutta sitten tajuttiin, että perjantai on pyhä ja täytyy käydä hankkimassa jotain täytettä jääkaappiin, sillä kaupat on kiinni. Kaupan kautta ajeltiin viimein yhdelle leirintäalueelle yöksi.
Perjantai menikin sitten epämääräiseen pyörimiseen ja yöpaikan miettimiseen. Päivällä käytiin kiipeämässä Mt Coolumille ja kyllä oli muuten kuuma! Matkaa ei ollut kuin noin 800 metriä yhteen suuntaan, mutta varsinkin ylösmeno pisti iiiiihan vähän puuskuttamaan.
Illalla oltiin epätoivoisesti suihkua vailla ja suunnattiin yhdelle huoltsikalle, jossa sellainen oli. Se oli kuitenkin lukossa, eikä sieltä vaikuttanut löytyvän mitään sellaista kauppaa, mistä avaimen olisi saanut. Kaiken lisäksi jääkaapin kaasupullon uusi "turva" venttiili oli päättänyt, että just nyt on kovin vaarallista antaa kaasua ja jääkaappi oli sammunut. Great. Just great. Jääkaapissa oli meidän illan ruoat ja täysi paketti pekonia, joilla sai sitten heittää vesilintua (jääkaappi oli temppuillut myös edellisenä päivänä, joten jo toistamiseen lämmenneitä lihoja ei viittitty enää syödä). Melko kirean tunnelman vallitessa menimme sitten huoltsikalle syömään. Ruoka oli ihan jees, mutta sitten tajuttiin, että meiltä oli otettu liikaa rahaa. Hohhoijaa. Oltiin niin väsyneitä ja kiukkuisia, että ei jaksettu jäädä vänkäämään asiasta, vaan suunnattiin autolle ja ajettiin seuraavalle leirintäalueelle, jossa ei tietenkään ollut suihkua. Better luck next time.
Tänään aamulla maailma näytti taas vähän valoisammalta paikalta (kirjaimellisesti). Ennen lähtöä Ola tutkaili tietokoneelta isukille uutta tietokonetta ja mä ehdin ottaa vähän arskaa ja juoda kahvia. Paljon kahvia. Päivällä oli tarkoitus mennä käymään Rainbow Beachillä ja etsiä jostain sen suunnalta yöpaikka. Perille päästyämme todettiin aika nopeasti että ei. Paikka oli niin täynnä jengiä, että ei sekaan meinannut sopia. Pelkkä autossa istuminen ja parkkipaikan etsiminen rupesi ahdistamaan niin paljon, että käytiin vaan rannalla nopsaan (kylmässä) suihkussa ja ajeltiin 50 kilsaa takaisin päin Gympien kaupunkiin. Ja taas oltiin kiukkusia (tai mä olin). Gympiestä ostettiin ruokaa (ja jäätelöä, cookies and cream om nom...) ja mentiin kaupungin laidalla sijaitsevalle leirintäalueelle kokkaamaan. Hyvä ruoka, parempi mieli.
Ehkä huomenna on taas parempi päivä...
Terkuin Elina ja Ola
No kestääkö?
19.4.2014
Taas ollaan kaksistaan. Kiukuista huolimatta ei olla kuitenkaan (ihan hirveästi) toisillemme kiukuteltu, joten kaikki siltä osin hyvin. Myöskään ajoittainen suihkun puute ei vielä aiheuta välimatkan kasvua meidän välillä :)
Viime päivinä ollaan ajeltu paljon. Niin paljon, että toivottavasti kohta löytyy joku kiva leirintäpaikka, missä voisi olla paikallaan muutaman päivän. Suuresta kilometrimäärästä huolimatta ei olla edetty kuin noin 170 kilometriä Brisbanesta pohjoiseen, sillä ollaan ajeltu lähinnä edestakaisin kaikista ääliömäisistä syistä johtuen (lue: joka puolella h*lvetisti turisteja, damn you holiday season).
Keskiviikkona käytiin pyörimässä kansallispuistossa ja törmättiin siellä kahteen uuteen käärmeeseen. Molemmat oli pienempiä kuin edellisen kohtaamisen herra Python, mutta ilmeisesti ainakin toinen, red-bellied black snake, on jokseenkin myrkyllinen. Kukaan meistä ei kuitenkaan onnistunut tulemaan purruksi. Aika tarkkaan sai tosin jalkoihin katsella.
 |
| Käärmepuisto |
Käärmepuistoilun jälkeen ajeltiin Maroochydoren kautta Mooloolabaan, josta löytyy paljon kauniita rantoja. Lomakausi kuitenkin muistutti taas olemassa olostaan ja paikka oli aivan täynnä. Jätettiin Mari sen hostellille ja suunnattiin yhden rannan läheisyyteen nukkumaan. Paikan piti olla ok nukkumiseen, eikä siellä ollut mitään kieltokylttejä. Kuitenkin kasilta aamulla joku tyyppi koputti Panamiñon ikkunaan ja sanoi, että paras olisi alkaa herätä tai tulee sakot. No noustavahan se oli. Oltiin ajateltu olla tuolla vielä yö tai pari, jotta Mooloolabaa olisi ehtinyt katsella enemmän, mutta eipä sitten.
 |
| Tätä Mooloolabassa voi tehdä ja paljon... |
Torstaina pyörittiin sen verran kylällä, että kierrettiin kaikki salvot, vinniessit, lifeline shopit ja muutamat muut kirpparit, mitä Mooloolabasta löytyi. Se on oikein kirpparikävijän taivas! Niitä oli saman kadun varrella jonossa vaikka kuinka monta (aiemmasta postauksesta voit lukea hiukan kuvausta Australian kirpparielämästä.) Kierroksen jälkeen oltiin jo melko puhki, mutta sitten tajuttiin, että perjantai on pyhä ja täytyy käydä hankkimassa jotain täytettä jääkaappiin, sillä kaupat on kiinni. Kaupan kautta ajeltiin viimein yhdelle leirintäalueelle yöksi.
Perjantai menikin sitten epämääräiseen pyörimiseen ja yöpaikan miettimiseen. Päivällä käytiin kiipeämässä Mt Coolumille ja kyllä oli muuten kuuma! Matkaa ei ollut kuin noin 800 metriä yhteen suuntaan, mutta varsinkin ylösmeno pisti iiiiihan vähän puuskuttamaan.
 |
| Ja tätä 800 metriä! |
 |
| Sunshine Coast from Mt Coolum |
Illalla oltiin epätoivoisesti suihkua vailla ja suunnattiin yhdelle huoltsikalle, jossa sellainen oli. Se oli kuitenkin lukossa, eikä sieltä vaikuttanut löytyvän mitään sellaista kauppaa, mistä avaimen olisi saanut. Kaiken lisäksi jääkaapin kaasupullon uusi "turva" venttiili oli päättänyt, että just nyt on kovin vaarallista antaa kaasua ja jääkaappi oli sammunut. Great. Just great. Jääkaapissa oli meidän illan ruoat ja täysi paketti pekonia, joilla sai sitten heittää vesilintua (jääkaappi oli temppuillut myös edellisenä päivänä, joten jo toistamiseen lämmenneitä lihoja ei viittitty enää syödä). Melko kirean tunnelman vallitessa menimme sitten huoltsikalle syömään. Ruoka oli ihan jees, mutta sitten tajuttiin, että meiltä oli otettu liikaa rahaa. Hohhoijaa. Oltiin niin väsyneitä ja kiukkuisia, että ei jaksettu jäädä vänkäämään asiasta, vaan suunnattiin autolle ja ajettiin seuraavalle leirintäalueelle, jossa ei tietenkään ollut suihkua. Better luck next time.
 |
| Leirintäalueella asusteli herra sammakko |
Tänään aamulla maailma näytti taas vähän valoisammalta paikalta (kirjaimellisesti). Ennen lähtöä Ola tutkaili tietokoneelta isukille uutta tietokonetta ja mä ehdin ottaa vähän arskaa ja juoda kahvia. Paljon kahvia. Päivällä oli tarkoitus mennä käymään Rainbow Beachillä ja etsiä jostain sen suunnalta yöpaikka. Perille päästyämme todettiin aika nopeasti että ei. Paikka oli niin täynnä jengiä, että ei sekaan meinannut sopia. Pelkkä autossa istuminen ja parkkipaikan etsiminen rupesi ahdistamaan niin paljon, että käytiin vaan rannalla nopsaan (kylmässä) suihkussa ja ajeltiin 50 kilsaa takaisin päin Gympien kaupunkiin. Ja taas oltiin kiukkusia (tai mä olin). Gympiestä ostettiin ruokaa (ja jäätelöä, cookies and cream om nom...) ja mentiin kaupungin laidalla sijaitsevalle leirintäalueelle kokkaamaan. Hyvä ruoka, parempi mieli.
 |
| Kesä on kuiteski ihan kivaa... |
Ehkä huomenna on taas parempi päivä...
Terkuin Elina ja Ola
No kestääkö?
19.4.2014
Taas ollaan kaksistaan. Kiukuista huolimatta ei olla kuitenkaan (ihan hirveästi) toisillemme kiukuteltu, joten kaikki siltä osin hyvin. Myöskään ajoittainen suihkun puute ei vielä aiheuta välimatkan kasvua meidän välillä :)
Moi
VastaaPoistaToivottavasti löydätte lokoisan oleskelupaikan itsellenne.
Me vietettiin pääsiäistä vähän niin kuin sikäläisen pallonpuoliskon herkuin: syötiin uusseelantilaista karitsanpaistia. Se oli hyvää, mutta huomasin että muutama siivu jäi, saan varmaan lisää huomenna. Hrrrhrrr. Kaksijalkaiset joi australialaista viiniäkin.
Täällä on nyt kevät saanut vallan: västäräkit käppäilee pihalla ja tänään oli yli 15 astetta lämmintä.
Varokaa ihmeessä niitä kärmeksiä, niiden kanssa ei ole leikkimistä!
terveisin Mooses & co
Terve!
VastaaPoistaKun te bookaatte sisään johonkin leiritäalueelle, niin muistakaa kysyä onko suihkua? Jos ei (mikä on harvinaista), niin se on verrannollinen yöpymishintaan. Arvioisin että yön hinta ilman suihkumahdollisuutta on 10 taalan nurkilla. Toisaalta kun suihkun tarve on suuri niin menkää mihinkä vaan lairintaalueelle ja maksakaa vain suihkusta = 3-5 taalaa.
T. Hanski